Heippa ihanat! Lähdettiin perjantaina aamulla Tallinnaan pienelle yhden yön blogireissulle ja nyt istun juuri junassa kohti kotia. Postailen ekan jutun matkasta tänään myöhään, kun selviän kotiin ja käymään kuvat läpi :-)
Mä olen pohtinut bloggaamista, nykyistä blogikulttuuria sekä itseäni bloggaajana ja blogiani viime aikoina ihan hirmuisesti. Mua ahdistaa. En tiedä miksi, mutta nyt olen viimeisen kuukauden aikana ollut useasti monia päiviä edes katsomatta blogiin tulleita kommentteja ja en avaa edes koko bloggeria ollessani tietokoneella. Kaikki sen takia, koska mua ahdistaa koko blogi. Olen useasti leikitellyt ajatuksella bloggaamisen lopettamisesta, mutta älkää huoliko, en ole sitä tekemässä. Kuitenkin on ahdistavia hetkiä useammin niitä päiviä, kun on kamala into kirjoittaa ja nautin siitä ja päiviä, kun harmittelen ettei kerkeä blogata. Olen kuitenkin kohta kirjoittanut Inhimillistä Turhamaisuutta 5,5vuotta, joten eiköhän tälläiset ajatukset ole ihan normaalejakin. Olen 23-vuotias ja tuon 5,5 vuotta on lähes 1/4 koko elämästäni. Hassua miettiä, että olen neljäksennen elämästäni jakanut tuiki tuntemattomien ihmisten luettavaksi ja jakanut ilot sekä surut kanssanne :-) Niin se aika rientää. Kuitenkin yllä olevien ahdistavien ajatusten, oman stressin ja kiireen vuoksi (joiden takia sairastuinkin alkuviikosta) en halua ottaa stressiä tästä blogistakin. Jossain vaiheessa kattila vain kiehuu ylitse ja pitää osata hellittää. Joten, kirjoittelen kun se tuntuu itsestä hyvältä ja kun mulla on sille aikaa. Voihan olla, että kuukauden päästä olen täynnä uutta intoa ja blogisuoni sykkii monen kuukauden edestä :-)
Ylipäätänsä musta on niin outoa tämä blogien välinen kilpailu. Kuka on suosituin ja menestyvin, kenellä on eniten lukijoita bloggerin kautta, kenellä taas yhteistöitä, kuka saa mitäkin kamaa ilmaiseksi, miksi toi on niin suosittu ja kuka nyt tukee valituksi johonkin blogiportaaliin. Nykymaailmassa kilpaillaan jo nyt niin paljon muiden ihmisten kanssa, että miksi pitää tästäkin tehdä niin big deal. Tietenkin paineita ja stressiä alkaa väkisinkin syntymään, kun tuntee olevansa tavallaan velvollinen postaamaani lukijoille ja jos osa/kaikki tulot riippuvat täysin blogista, mutta silti. Ja muutenkin, miksi bloggaajia pitää vertailla niin paljon keskenään. Kuitenkin jokaisella on se oma tyyli, genre ja tärkein, elämä. Ei meidän kenenkään elämää ole veistetty samasta puusta eikä samoja juttuja voi vaatia kaikilta. Jokainen tavallaan ja tällä hetkellä oma tapani blogata on tehdä sitä silloin, kun se tuntuu hyvältä ja kun mulla on jotain kerrottavaa.
Taas kunnon turhanpäiväinen jaarittelu :-D piti päästä vähän purkamaan mieltä.
![]()
Mä olen pohtinut bloggaamista, nykyistä blogikulttuuria sekä itseäni bloggaajana ja blogiani viime aikoina ihan hirmuisesti. Mua ahdistaa. En tiedä miksi, mutta nyt olen viimeisen kuukauden aikana ollut useasti monia päiviä edes katsomatta blogiin tulleita kommentteja ja en avaa edes koko bloggeria ollessani tietokoneella. Kaikki sen takia, koska mua ahdistaa koko blogi. Olen useasti leikitellyt ajatuksella bloggaamisen lopettamisesta, mutta älkää huoliko, en ole sitä tekemässä. Kuitenkin on ahdistavia hetkiä useammin niitä päiviä, kun on kamala into kirjoittaa ja nautin siitä ja päiviä, kun harmittelen ettei kerkeä blogata. Olen kuitenkin kohta kirjoittanut Inhimillistä Turhamaisuutta 5,5vuotta, joten eiköhän tälläiset ajatukset ole ihan normaalejakin. Olen 23-vuotias ja tuon 5,5 vuotta on lähes 1/4 koko elämästäni. Hassua miettiä, että olen neljäksennen elämästäni jakanut tuiki tuntemattomien ihmisten luettavaksi ja jakanut ilot sekä surut kanssanne :-) Niin se aika rientää. Kuitenkin yllä olevien ahdistavien ajatusten, oman stressin ja kiireen vuoksi (joiden takia sairastuinkin alkuviikosta) en halua ottaa stressiä tästä blogistakin. Jossain vaiheessa kattila vain kiehuu ylitse ja pitää osata hellittää. Joten, kirjoittelen kun se tuntuu itsestä hyvältä ja kun mulla on sille aikaa. Voihan olla, että kuukauden päästä olen täynnä uutta intoa ja blogisuoni sykkii monen kuukauden edestä :-)
Ylipäätänsä musta on niin outoa tämä blogien välinen kilpailu. Kuka on suosituin ja menestyvin, kenellä on eniten lukijoita bloggerin kautta, kenellä taas yhteistöitä, kuka saa mitäkin kamaa ilmaiseksi, miksi toi on niin suosittu ja kuka nyt tukee valituksi johonkin blogiportaaliin. Nykymaailmassa kilpaillaan jo nyt niin paljon muiden ihmisten kanssa, että miksi pitää tästäkin tehdä niin big deal. Tietenkin paineita ja stressiä alkaa väkisinkin syntymään, kun tuntee olevansa tavallaan velvollinen postaamaani lukijoille ja jos osa/kaikki tulot riippuvat täysin blogista, mutta silti. Ja muutenkin, miksi bloggaajia pitää vertailla niin paljon keskenään. Kuitenkin jokaisella on se oma tyyli, genre ja tärkein, elämä. Ei meidän kenenkään elämää ole veistetty samasta puusta eikä samoja juttuja voi vaatia kaikilta. Jokainen tavallaan ja tällä hetkellä oma tapani blogata on tehdä sitä silloin, kun se tuntuu hyvältä ja kun mulla on jotain kerrottavaa.
Taas kunnon turhanpäiväinen jaarittelu :-D piti päästä vähän purkamaan mieltä.
