Velaton 2013

Olen pitkään pohtinut erään itselle hieman arasta aiheesta kirjoittamista ja nyt päätin vihdoin rohkaistua ja jakaa tarinani. Kyseessä on raha. Toisin sanoen lainattu sellainen. Halusin kirjoittaa omista veloistani, jotka ovat tällä hetkellä taakkanani. Velkaa olen tämän reilun viisi vuotisen täysi-ikäisyyteni aikana kerännyt jonkun verran ja pikaisten laskemieni mukaan mulla on osamaksuvelkaa yhteensä sellaiset 2200euroa kolmeen eri paikkaan. Luottokorttia en edes omista, joten nuo kaikki ovat nettishoppailusta kertynyt. Ei mikään järjetön summa, mutta ikävähän tuota on lyhennellä ja korot juoksevat koko ajan. Tuon summan lyhentämiseen mulla menee kuukaudessa sellaiset 300euroa ja siihen päälle vielä kaikki muut laskut. Velkaa osamaksuissa kiinni oli vielä tuossa esimerkiksi vuosi-puol sitten lähes tuplasti, mutta olen hammasta purren maksanut niitä pois kuukausittain niin isoilla summilla, kun tili on antanut myöten. Kauhunhetkeni koin viime keväänä, kun laskuja oli maksettavana melkein 600eurolla ja koko kuun tulot olivat 700euroa. Pelkät osamaksulaskut olivat tuosta 600eurosta noin 400euroa. Mitä jos jossain vaiheessa elämääni tienaisinkin kuussa vain tuon verran, laskut veisivät lähes koko summan palkasta, pitäisi elääkin jotenkin ja entä jos kävisikin jotain, johon tarvitsen sillä hetkellä rahaa, kuten paha sairastuminen tai jokin välttämätön kuten jääkaappi menisi rikki. Mitä silloin tekisin. Tiedän, että perheeni tukisi mua tilanteessa, mutta silti. Entä jos näin ei olisikaan.

Mikä on mun velkojen tarina? No niinkin yksinkertainen, että vaatteet on kivoja ja materia toi onnellisuutta. Täytettyäni 18-vuotta, tajusin että nyt pystyn "ostamaan" vaatteita netistä ilman rahaa ja siitä se kierre alkoi. Viikottain tuli klikattua muutama kiva mekko, parit kivat kengät, paita tuolta ja housut tuolta-tyylillä vaatteita kotiin. Lisäksi nettishoppailu oli ajanvietettä, piristi huonoina päivinä, tunsin onnellisuutta klikattuani tilaa-nappia ja fiilis postista haettuja paketteja avaessa ja uusia vaatteita kokeilleissa oli todella hyvä. Koukutuin noiden kolmen edellä mainitun asian tuomaan mielihyvään ja morkkis iski vasta laskun tipahtaessa postilaatikkoon. Silloin vasta tajusi, millä summilla netistä tuli sinä kuussa vaatteita ostettua.

Pikkuhiljaa vuosien aikana ne summat alkavat kasvamaan ja samalla myöskin lainan kuukausittainen minimi lyhennyssumma kipuaa koko ajan ylemmäs. Yht äkkiä pitääkin kuukausittain maksaa useampi satanen asioista, joita ei enää välttämättä edes omista. En siis elä mitään pikavippi-elämää, en edes ikinä voisi kutellakaan ottavani sellaista lainaa. Sekä kaikki kodin jutut, kuten telkkari, huonekalut, puhelin, muu elektroniikka, auto, merkkilaukut yms sekä matkat ja arkielämä on ihan "oikealla" rahalla kustannettu. Paheeni on ollut netistä vaatteiden tilaaminen ja huomaamatta niistä on ajattelematta sen enempää kertynyt suurempia summia maksettavaa vuosien aikana. Viimeisen vuoden olen todella ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen vähentänyt nettishoppailua todella paljon. Laskulla tosin olen usein nykyäänkin ostanut netistä ihan vain sen takia, jos tuote ei olekaan hyvä niin ei ole tarvinnut odotella rahoja. Nyt olen aina maksanut netistä tilattujen vaatteiden laskun heti eräpäivänä pois vaikka kuinka se osiin jakaminen houkuttaisi ja laittaa se tilillä oleva raha johonkin muuhun.

Meni vuosia kun kukaan perheenjäsenistäni tiesi summaa, jonka olen velkaa nettishoppailusta ja vasta viimeisen vuoden aikana olen kehdannut puhunut ongelmastani ja velastani ystävilleni. Nyt olen havahtunut siihen, kuinka rumasti sanottuna perseestä ja hukkaan heitettyä rahaa tuo 300e kuukausittain on ja päätin, että tämän vuoden aikana olen puhtailla tuosta reilun parin tonnin velasta. Ensimmäinen etappi on päästä vittumaisimmasta vihollisestani, Klarnan 1200e osamaksuvelasta eroo. Korot ovat tuolla puljulla aivan tajuttomat ja tuntuu, ettei tuo vain lyhene ikinä. Niinpä päätin maksaa tuon paholaisen pois kokonaan heinä- ja elokuun aikana tulevilla palkoilla ja aion myös oikeasti onnistua siinä. Lisäksi samalla lupaan, ettei mun postilaatikosta tipahda enää tulevaisuudessakaan yhtäkään Klarnan laskua.

Mulla on myös ollut ongelmia ylipäätänsä shoppailun kanssa. Ennen en osannut poistua shoppailureissulta ostamatta mitään, kaupoissa kiertely oli mieluisinta ajanvietettä ja lukiossa lintsasin toisinaan vikan tunnin ja lähdin käymään Lahdessa tai Helsingissä shoppailemassa, jos illalla oli menoa eikä koulun jälkeen enää kerennyt. Kaapissa oli joka toisessa vaatteessa tagit tallella ja ne päätyivät lopulta kirppiskasaan käyttämättöminä, laitoin mieluummin rahani uusiin vaatteisiin kuin esimerkiksi ulkona syömiseen kavereiden kanssa, lainailin välillä rahaa veljiltäni ihan vaan että voisin käydä ostamassa pari paitaa. Myönnän, että shoppailen edelleenkin paljon, mutta tilanne ei ole noin paha. Osaan poistua kaupasta ostamatta mitään, harkitsen noin sata kertaa enemmän vaatteen ostoa, säilytän kuitit ja uudet vaatteet pidän tallessa alkuperäisessä pussissa laput kiinni niin kauan, kunnes aion sitä ensimmäisen kerran käyttää. Lisäksi olen oppinut kokeilemaan vaatteet vielä kertaalleen ostamisen jälkeen kotona ennen kuitin hävittämistä tai lappujen irrottamista. Jostain syystä usein kotona vaate näyttää aivan erilaiselta kuin kaupan sovituskopissa ja tajuaa vasta kunnolla, tuleeko sitä käytettyä ja onko se oikeasti kiva. Jos tuntuu epävarmalta, käyn palauttamassa vaatteen, ettei se jää pyörimään tuonne kaappiin kuten monilla on ollut tapana. Lisäksi enää en lainaa rahaa perheeltäni shoppailuun ja ostan mieluummin kaupasta ruokaa sillä viimeisellä 15eurolla ennen palkkapäivää uuden vaatteen sijasta.


Olen huomannut nauttivani elämästä enemmän kun olen pikku hiljaa alkanut "parantua" ongelmastani, myöntänyt sen itselleni ja alkanut tekemään jotain asian eteen. Enää en paikkaa negatiivisia tunteita shoppailulla (okei, on hätätapauksia kun kaupoissa kiertely on parasta terapiaa), osaan sanoa ei ostohimolle ja olen keksinyt elämääni muitakin aktiviteetteja ajan tappamiseen kuin kaupoissa kiertely tai nettishoppailu. En myöskään piilottele ostoksiani läheisiltäni enkä tunne morkkista, kun taas tuli ostettua jotain. Kait myöskin tämä vanhentuminen ja samalla viisastuminen sekä realistisuuden lisääntyminen on ollut yksi merkittävä tekijä tässä asiassa :-) Oli syy mikä tahansa, olen onnellinen että herätys tapahtui nyt eikä vasta siinä 10 000euron paikkeilla.

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska uskon etten ole ainoa joka kamppailee tämän ongelman kanssa ja häpeilee asiaa. Kuitenkin asialla on kuitenkin se positiivinenkin puoli, että tästä voi päästä eroon. Se vaatii elämäntapamuutosta, kärsivällisyyttä, tukea ja päättäväisyyttä samalla tavalla, kuin esimerkiksi tupakoinnin lopettaminenkin. Nyt olen kuitenkin päättänyt onnistua ja olen osamaksuvelaton vuoden 2013 loppuun mennessä.