Mä en tiedä miten aloittaisin tän postauksen. Olen vain niin ällikällä lyöty. Mua jännitti koko päivä ihan kamalasti, pelotti ettei mitään tuloksia ole tullut ja jos olenkin mokannut jotain. Onneksi näin ei ollut ja InBodyn tulokset olivat aivan huikeat. Pelkästä kuukauden takaisesta mittauksesta rasvamassa on pudonnut kolme kiloa, lihasta tullut kilo (!!!!) lisää ja rasvaprosentti tippunut 4%. Kaksi kuukautta sitten tehtyyn mittaukseen verrattuna rasvaa on lähtenyt kropasta kuusi kiloa ja rasvaprosentti tippunut 6,4%. Painoa on lähtenyt parin kuukauden aikana kuusi kiloa. Kotiin päästyä ja kunnolla papereita selatessa aloin itkemään. Olen niin helvetin ylpeä itsestäni ja kukaan muu ei ole tätä työtä mun puolesta tehnyt. Marko on vain antanut mulle oikeat eväät ja puskenut mua eteenpäin, mutta itse olen päättänyt mitä suuhuni laitan, rakentanut hyvän itsekurin ja mennyt sinne salille treenaamaan vaikka väsyttäisi kuinka paljon pitkän työpäivän jälkeen. Kaikki lähtee itsestä ja siitä, haluaako tätä oikeasti. Markoltakin tuli ihan kamalasti kehuja ja myöskin muistutus, ettei kehitys ja tulokset saa nousta päähän. Onneksi siitä ei ole pelkoa, koska liian helposti ei näitä tuloksia ole tullut, arvostan kovaa työtä kroppansa eteen tekeviä ja olen iloinen ja yllättynyt yhä edelleen omasta kehityksestäni :-)
Kovaa ja tavoitteellisesti treenaaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista, salilla kaverin kanssa hengailua, ulkona syömässä käymistä ja viikonloppu ollaan sitten ihan rappiolla. Tällä hetkellä itsellä treenit menee kaiken sosiaalisen elämän edelle, syön ruokani oikeaan aikaan oli paikka mikä tahansa, en käy ulkona syömässä, en käytä alkoholia, en käy juhlimassa alkottomanakaan, koska haluan viikonloppuisin levätä kunnolla jotta jaksan treenata, en voi ekstempore lähteä mihinkään, jos on treeni tekemättä enkä pysty aloittamaan mitään suhdetta kenenkään kanssa ja rahaa menee ihan kamalasti ruokaan, lisäravinteisiin ja personal traineriin. Loppujen lopuksi tämä on aika yksinäistä puuhaa ja välttämättä kukaan ystävistäkään ei ymmärrä kaikkia uhrauksia, joita tämän eteen joutuu tekemään, ei välttämättä saa kannustusta keneltäkään, ei ole ketään lähipiirissä kenelle iloitsee hyvästä treenistä tai tuloksista. Ihmisillä menee hermo, kun en puhu mistään muusta kuin treenaamisesta, koska mun elämässä ei oikeastaan ole mitään muuta tällä hetkellä työn lisäksi. Onneksi kaiken tuon negatiivisen kompensoi se, että nautin salilla käymisestä, nautin tästä fiiliksestä jonka itsensä voittaminen, kehittyminen ja oikea ruokavalio ja treeni tuo, elämässäni on sisältö, joka on hyväksi itselleni ja viikonloppuisin on yleensä edes jossain välissä aikaa nähdä perhettä ja ystäviä. En kadu hetkeäkään enkä euroakaan, jonka olen uhrannut tämän kaiken eteen viimeisen kahden kuukauden aikana.
Sain myös tänään päivitetyn sali- ja viikko-ohjelman. Mitään suuria muutoksia ei tehty, koska miksi muuttaa jotain joka toimii. Salitreenejä tulee viikossa neljä, joista yksi tehdään aamulla, ohjelma on edelleen 3-jakoinen pienillä muutoksilla ja lisäksi viikossa yksi HIIT aamulla, yksi aamuaerobinen ja kolme kävelylenkkiä illalla tai päivällä. Eli aerobista lisättiin ja salitreenejä tulee viikossa aina neljä edellisen kolmen tai neljän sijaan. Ruokavalioonkaan ei toistaiseksi tehty muutoksia. Noista lisääntyneistä aerobisista tosin en ollut kovin innoissani :-D Onneksi päivät alkavat valostua ja koko ajan mennään kevättä kohti, joka tekee niistä vähän ehkä miellyttävempiä ja viitsii mennä ihan ulos lenkkeilemään salin juoksumaton sijasta. Muuten uusi muunneltu saliohjelma vaikuttaa todella hyvältä ja tänään testasin jo uuden rinta-hartiatreenin. Kyllä tuntui ja hartiat ja olkapäät sai varsinkin kyytiä!
Lauantaina mulla onkin sitten se tankkaus. Elämäni ensimmäinen sellainen ja en malttaisi millään odottaa! Sain vielä yllätyksekseni pitää sitä sunnuntaina puoleen päivään asti, eli voi vielä silloin syödä herkkuaamiaisen ja -lounaan :-) Sen jälkeen taas takaisin ruotuun. Nyt kaksi päivää tuskailen ja yritän päättää mitä kaikkea haluan syödä :-D Jätskiä ainakin. Ja oikeaa pannaria tai lettuja. Ja käydä ulkona syömässä ja jotain oikeaa kotiruokaa. Mikään mäkkäriä ja pizzaa aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi-tankkaus ei ole kyseessä, enkä sellaista kaipaakaan. Ihana syödä kunnon kotiruokaa muiden kanssa, saada tuoretta leipää aamupalaksi, vähän herkutella ja käydä ulkona syömässä. Olen menossa perjantaina töiden ja salin jälkeen äidille yöksi ja olenkin jo ilmoittanut, että aamupalaksi paistetaan tuoretta leipää ja tehdään pannaria tai lettuja. Nammmmmm.
Nyt pitää tehdä tuorepuuro valmiiksi jääkaappiin ja pakata kamat valmiiksi aamutreeniä varten. Onneksi huomis illan saan olla rauhassa kotona, kun käyn HIIT-treenin tekemässä jo aamulla. Unia!