Miksi hurahdin fitnekseen ja lihomistarinani

Elämäntapamuutosta on mulla pian takana 1,5vuotta ja kiloja on lähtenyt reilu 20. Aivan tarkkaa kilolukemaa vuoden 2013 tammikuulta en tiedä, mutta jossain siinä 84-85 kilon paikkeilla se huiteli. Ai miksi aloitin elämäntapamuutoksen? Kuka nainen haluaa painaa noin paljon? Tuskin kovin moni. Ja tässä on myös syy, miksi mulla ei ole mitään havaintoa paljon painoin esimerkiksi 2012 syksyllä. En halunnut edes tietää, koska vihasin omaa ulkomuotoani niin paljon.

Olen pienestä saakka ollut enemmän tai vähemmän pyöreä tai rumasti sanottuna läski. Kuitenkin koko peruskoulun ja lukion mulla oli paljon ystäviä sekä kiusaamiselta vältyttiin, joten siinä mielessä olen ollut onnekas. Kaikesta huolimatta kahdeksannella luokalla sairastuin bulimian tyyliseen syömishäiriöön ja pahimmillaan se oli vuoden 2008-2009 vaihteilla ja laihduin ihan alle parissa kuukaudessa kymmenisen kiloa. Muistan oletettavasti ikuisesti sen, kun meidän lukion kanslistikin huomasi painonlaskuni ja sanoin mun laihtuneen hirveästi. Silloin saatoin syödä päivässä purkillisen sokeroimatonta mehukeittoa, juoda pullon ligt limua ja syödä ehkä yhden sokeroimattoman jogurtin. Kyllä, päivässä. Ei kovin tervettä meininkiä. Onneksi pikkuhiljaa oikealla hoidolla tilanne parani ja 2009 vuoden kesäkuussa aloin seurustelemaankin, joka paransi tilannetta.

Vuoteen 2011 menin aika samanpainoisena. Perinteisiä seurustelukiloja tuli muutama, mutta niitäkin lähti pois eron tullessa ja tammikuussa 2011 muutin Tukholmaan. Tällöin oli sitä ylimääräistäkin, mutta omaan silmään ihan kivassa kunnossa ja pystyin elämään itseni kanssa ilman pahempaa itseinhoa. Saman vuoden kesäkuussa Ruotsista palattuani muutin ensimmäiseen omaan asuntooni ja siitä lihominen on ilmeisesti lähtenyt. Palattuani kamppailin pitkään sen kanssa, että haluanko asua Suomessa vai lähteä pysyvästi Ruotsiin, joka varmasti oli yksi vaikuttaja lihomiseen.

Nyt kun muistelen esimerkiksi parin vuoden takaista kesää, niin käytiin Cristiinan kanssa baarissa lähes joka viikonloppu, juotiin, käytiin mäkissä hakemassa darraruokaa, syötiin sipsiä ja muuta hyvää ennen baariin lähtöä, juotiin siideriä, liköörejä ja shotteja. Se kesä meni aika pitkälti kosteissa tunnelmissa. Syksyllä lähdin taas takaisin Ruotsiin hetkeksi. Ruotsista palattuani luin ammattikorkean pääsykokeisiin, eikä loppuvuodesta ole oikein muistikuvia. Kamala, siitäkin on jo niin kauan :-D Tammikuussa 2012 aloin taas käymään salilla aloitettuani yhteistyön Fit24 Villatehtaan kanssa, mutta keväämmällä rikoin polveni, mutta tällöin kiloja oli tullut jo runsaasti. Polvivamman vuoksi kaikki liikunta jäi lähes kokonaan koko loppuvuodeksi. Into lopahti, vaikka polvi parani. Ja 2012 syksyllä se jo sitten näkyi kropassa. Ei jumankauta, arvatkaa järkytyinkö kun näin alla olevan kuvan vanhoja blogitekstejä selaillessa. Olisi kiva tietää paljon painoin  alla olevissa kuvissa. Varmasti ainakin sen reilu 80kg. Ja blogiin vielä valitaan aina ne parhaimmat kuvat.

Noihin aikoihin söin miten sattui. En oikeastaan koskaan tehnyt ruokaa ja jos tein, se oli tyyliä nachoja kaikilla lisukkeilla ja vetelin yksin sen 400g rasvaista jauhelihaa, 500g pussin tortillalastuja, creme fraichea, guacamolea, juustodippiä ja pari purkkia salkaa. Hyvä valinta (Y) Lisäksi söin todella paljon sipsiä, jäätelöä, karkkia. Perus päivän ruoat saattoi usein olla superterveellisesti iso paketti muromysliä tai fitnessmuroja ja kilon tölkki sokeroimatonta jogurttia. Tuohon kylkeen vielä leipää jne, koska en viitsinyt tehdä ruokaa. Kalorit oli varmaan helposti siinä 4000 päivittäin. Väkisin alkaa niitä kiloja kertymään, vaikka söin mukaman terveellisesti mysliä, jogurttia, leipää ja muuta tuollaista. Lisäksi paheeni oli ollut vuosia yösyöminen. Saatoin sängystä puoliunessa nousta vanhemmillakin asuessa koluamaan keittiön kaappeja ja syödä esimerkiksi monta palaa leipää. Samaa oli myös yksin asuessa.

Tammikuussa 2013 aloin jostain syystä taas kiinnittämään huomiota syömisiini ja edellisen vuoden loppupuolella olin taas alkanut hieman liikkumaan. Kait itseinho vain nousi tarpeeksi isoksi ja havahtui alkaa tekemään jotain itselleen ja ulkomuodolleen. Pienellä ruokavalion viilauksella paino lähti todella nopeasti laskuun ja ilman sen kummemmin liikkumista kymmenen kiloa lähti ihan parissa-kolmessa kuukaudessa. Mulla ei ole valitettavasti kunnon kuvia 2012 loppuvuodelta, mutta noissa syyskuun lukemissa varmaankin pyörittiin. Huhtikuussa painoin jotain 75kiloa ja tämän jälkeen tuli pikku hiljaa painon suhteen joulukuuhun asti kestävä taantuma. Itsekuria ei oikein ollut, paino ei enää tippunut ja söin ilmeisesti tasan kulutukseni verran, koska ahkerasta treenaamisesta huolimatta oikein mitään ei tapahtunut. Menin syksynkin suht hyvin Fitfarmin In shape-nettivalmennuksen ohjeiden mukaan, mutta olen aikaisemminkin kertonut sen olleen itselle huono. Valmennuksesta ei tullut mitään tuloksia, koska kalorit olivat tasan sen mitä kulutin. Eli ei painon tai ulkomuodon suhteen sen kummempia muutoksia.

Loppu onkin historiaa. Olin syksystä asti pyöritellyt mielessä Personal trainerin hankkimista, koska into treenaamista kohtaa oli todella syvää, halusin kehittyä ja saada tuloksia. Joulukuussa päätin tehdä ison sijoituksen, juteltiin marraskuun loppupuolella Markon kanssa ja joulukuun alkupuolella oli ensimmäinen tapaamisemme ja yhteiset treenit aloitettiin pian sen jälkeen. Paino lähti todella hyvin laskuun ja tulokset puhuvat puolestaan. Samalla oma motivaatio, tieto-taito ja suoraan sanottuna intohimo ja rakkaus fitnestä kohtaan on noussut todella suureksi. Tämä on nykyään elämäntyyli, jota rakastan aivan helvetisti. Ja kaupan päälle olen saanut terveen, pikkuhiljaa kiinteän ja lihaksikkaan kropan, ihoni ja hiukseni voivat paremmin, olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, joilla on samat intressit, elämänlaatuni on parantunut, olen onnellinen ja tunnen kerrankin olevani oikeasti onnistunut jossain. Meillä on vain yksi elämä ja yksi keho. Haluan elää sen onnellisena ja terveenä, joihin vaikuttavat nyky-yhteiskunnassa todella paljon se, millä mielellä itseään sieltä peilistä katselee. Enää en joka kerta peiliin vilkaistessa tunne itseinhoa, vaan pikkuhiljaa olen oppinut rakastamaan kehoani virheistä huolimatta.

Olen saanut aivan helvetisti negatiivista palautetta ja osani ilkeästä nettikirjoittelusta elämäntyylini vuoksi. Välillä teksteistäni on ehkä saanut kuvan, etten harrasta mitään sosiaalista elämää, laiminlyön läheisiäni ja niin edelleen. Näin ei tosiaankaan ole! Haluan painottaa vielä kerran, etten jää mistään paitsi, nään ystäviäni, perhettäni, voin matkustella ja tehdä kaikkea samaa kuin "normaalitkin" ihmiset. Ainut joka erottaa minut muista tällä hetkellä on, että kannan mahdollisesti omia eväitä mukanani, joudun vähän sumplimaan treenejä tai hoitamaan ne ennen kun voin tehdä jotain ja saatan nopsaa syödä autossa pienen välipalan esimerkiksi ennen leffateatteriin menoa ja en syö herkkuja ja poppareita elokuvissa. Aivan täysin mitättömiä, kenenkään muun elämään vaikuttamattomia asioita, mutta jotka vaikuttavat olevan aivan helvetin ylitsepääsemättömiä asioita ja punainen kortti joillekin mun pelkän "nettiminän" tietäville ihmisille. En oikein tajua miksi.

Se, että en jaksa esimerkiksi käydä baarissa johtuu siitä, että en viihdy siellä ja mieluummin teen illan jotain muuta ja menen ajoissa nukkumaan. Miksi tuhlaisin elämääni johonkin, josta en nauti? Siksi vaan, koska muutkin tekevät sitä? Tietenkin ihmisillä on eri intressit ja omani sattuvat olemaan tällä hetkellä suuressa hypetyksessä oleva treenaus ja oma hyvinvointi, joista on yht äkkiä tullut jotenkin todella negatiivinen asia. En kyseenalaista kenenkään elämäntyyliä, en tuomitse enkä arvostele muiden valintoja, joten mikä oikeuttaa ihmisiä arvostelemaan minun tekemisiä, joista ei loppupeleissä tiedä pintaraapaisua enempää?

Elän kurinalaisesti ja kyllä mua välillä vituttaa, kun muut kaupassa ostaa sipsejä ja itsellä on ostoskorissa sitä hemmetin maitorahkaa, broilerin rintafilettä, raejuustoa, rehuja ja marjoja. Mutta olen oppinut ajattelemaan, että enemmän mua harmittaisi jos nyt vetäisin sen sipsipussin, kuin se etten saa niitä sipsejä.Mielitekokin menee ohitse, kun ei vain anna periksi :-)  Tällä hetkellä mulla on suht paljon kaloreita ja niitä hiilareitakin, joten saan syötyä todella monipuolisesti erilaisia ruokia ja kesä on uskokaa tai älkää yksi helpommista vuodenajoista dieetata! Raikasta salaattia, itse tehtyä jogurtti tai rahkapohjaista salaatinkastiketta grillatun pintamaustetun lihan kanssa, kylkeen muutama uusi peruna ja oikeaa voita. Onko mitään parempaa? Ei ole, jos mun viimeisen parin viikon syömisiä katsotaan  ;-) Loppujenlopuksi dieettaus on vain valintojen tekemistä. Syötkö sen korvapuustin vai kunnon aterian? Teetkö itse esimerkiksi sorbettia tai jätskiä reseptiä terveellisemmäksi fiksattuna vai vedätkö naamaasi purkin Ben&Jerrysiä kerran viikossa.

Tälä hetkellä mulla menee suurin osa tuloista ruokaan, koska haluan syödä hyvää ruokaa, käyttää paljon tuoreita raaka-aineita ja miksi söisin pahaa ruokaa, jos voi hieman isommalla vaivalla syödä jotain todella hyvää. Kauhulla aina odottelen kuun lopussa tulevaa postia, josta näkee kuinka paljon olen käyttänyt mihinkin S-ryhmän kauppaan rahaa. Monissa sadoissa pyöritään ja niistä se 80% on mennyt ruokaan. Niin ja päälle vielä summat, jotka menee Lidliin, josta haen tietyt jutut :-D No voisi sitä rahaa huonomminkin käyttää. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut rakastamaan ruuanlaittoa ja ruokakaupassa käyminen on ihan parasta.  Syön herkkuruokia ja herkkujakin, mutta omien makrojen rajoissa. Lisäksi en voi oikein syödä mitään kovin rasvaista pullamössöä, koska vatsani alkaa oireilemaan välittömästi, turvottaa ja todella rasvainen ruoka ei maistu enää omaa suuhun niin hyvältä. Tosin jäätelö, keksit, kakut ja sipsit ovat edelleen hemmetin hyviä silloin, kun niitä saa syödä, mutta en himoitse esimerkiksi mäkkiruokaa tai pizzaa vaan makea on mun heikkous. Herkkupeppu mikä herkkupeppu :-D Mutta onneksi nimenomaan leivonnaiset voi korvata helposti terveellisimmillä versioilla ja tarpeeksi kauan kun niitäkin syö, ei edes muista miltä se "oikea" pannukakku edes maistuukaan ja makeanhimo taltuttuu terveellisillä valinnoilla.

Mun mielestä ylipäätänsä ihmiset tuudittautuu liikaan siihen, että ei voi laihduttaa tai syödä terveellisesti, kun se on niin kallista. Paskanmarjat! Ulkona voi liikkua, lähes jokaisella paikkakunnalla on kunnan sali, jolla voi käydä puoli-ilmaiseksi, ulkona voi tehdä monipuolisia treenejä, esimerkiksi peruna on kunnon terveysruokaa, ei maksa paljon mitään ja on todella monipuolinen, lihoja saa ostettua paljon -30% aletarroilla varustettuna ja pakastaessa ne tekee suuren säästön sekä kausivihanneksia syödessä pääsee edullisesti kasvistenkin osalta. Kyse on yksinkertaisesti viitsimisestä. Ei viitsitä tehdä sitä ruokaa, leipoa ja kokata. Esimerkiksi leipä on suht kallista, joten miksei itse voi leipoa niitä sämpylöitä, pakastaa osan ja tehdä esimerkiksi keittoa ison satsin pakkaseen. Sieltä vaan sulattaa sämpylän ja keittosatsin ja terveellinen sekä kunnon ateria on valmis. Itsekin olin aivan mahtava muinoin keksimään tekosyitä, mutta kun aloittaa niiden heivaamisesta nurkkaan alkaa tuloksia syntymään. Mä olin vuosia sitä mieltä, että mulla on aivan surkea itsekuri ja en vain voi sille mitään. Toisin kävi :-) Kyse on vain toimintatapojen muuttamisesta. Aloittaminen on aina vaikeinta, mutta itsekurilla, päättäväisyydellä ja elämäntapamuutokseen rakastumalla kaikki on mahdollista. Uudet toimintatavat pitää omaksua ja tehdä niistä osa arkea, jonka jälkeen ne karkkipussit, lauantaisiiderit ja lohtupullat alkavat jäämään kaupan hyllyille oman ostoskorin sijaan.

Sellaista saarnaa tällä kertaa :-D