Kuulumisia ja treenipohdintaa

Heipparallaa! Hupsista, mites tässä näin taas kävi, että viime postauksesta on vierähtänyt yli viikko? No rennolla otteella ja ilman stressiä :-) Viimeisen viikon aikana olen vanhentunut vuoden ja mittariin tuli viikko sitten keskiviikkona 24 vuotta. Aika menee jotenkin kamalan nopeasti ja niin ne vuodet vierii. Tavallaan vanheneminen kauhistuttaa, mutta toisaalta taas olen onnellinen ja kiitollinen jokaisena syntymäpäivänäni siitä, että taas on kasvettu ja vanhennuttu vuosi lisää. Nuoruus ja teini-ikä (ja hölmöilyt) on aina kauempana historiassa ;-) Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen ikääni, koska olen tavallaa nuoruuden ja aikuisuuden välimuodossa. En ihan teini enää, mutten vielä ihan aikuinenkaan. Jos haluan esimerkiksi kömpiä äidin kainaloon heillä käydessäni, voin tehdä sen ihan hyvin. Lisäksi opiskeluja on vielä hetki jäljellä, joten ihan vielä ei tarvitse kriiseillä aikuisuudesta ja mitä ihmettä aion tehdä sitten "isona". Mietin sitä kyllä lähes päivittäin ja mihin suuntaan haluan elämääni viedä, mutta vielä voi vain jahkailla ja jossitella sekä olla avoimin mielin ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.

Mitäs muuta. Mitään kovin kummoista ei ole tapahtunut. Treeni maistuu, olen ollut töissä, lauantaina kävin Sailan kanssa katsomassa Vantaan Flamingossa Pahattaren (suosittelen!), sunnuntaina olin äidillä käymässä ja maanantaina kävin salilla kaverin kanssa ja tein hänelle ruokaa. Eilinen menikin sitten töissä ja sunnuntaina on seuraava vapaapäivä. Eli ei mikään erikoinen viikko ole tulossakaan, koska olen iltavuorossa torstaita lukuunottamatta. Ja mitä ihmettä, juhannuskin on jo ensi viikolla! Itse lähden silloin torstaina illalla töiden jälkeen ajelemaan Kasnäsiin mökkeilemään ja sunnuntaina pitää jo aikaisin lähteä ajamaan kotiin, koska menen töihin juhannussunnuntaina. No on siinä onneksi kaksi kokonaista päivää aikaa nauttia meri-ilmasta, isovanhempien passattavana olemisesta ja toivottavasti auringostakin :-)

Olen nyt oppinut treenaamaan tosi rennolla otteella ja en oikeastaan noudata mitään tarkkaa treeniohjelmaa. Jakoni on edelleen 4-jakoinen (Rinta-olkapää, selkä-vatsa, kädet-keskivartalo, jalat) sekä lisäksi olen nyt tehnyt yhden HIIT-treenin sekä pyrkinyt käymään viikossa ainakin yhdellä 50-60min reippaalla aamulenkillä tyhjällä vatsalla. Kuitenkin olen nyt pitänyt tärkeämpänä aerobisissa tuota HIIT-treeniä, koska se on mieluisampia ja ongelma-aluitani on keskivartalon rasva sekä se, että takapuoleen pitäisi saada lisää massaa. Eli jos en kerkeä (tai jaksa :-D) heräillä aamulenkille, ei se kaada maailmaani. Viime viikolla en esimerkiksi käynyt tekemässä aamulenkkiä, mutta salitreenejä tuli viisi sekä lisäksi porras-HIIT. Sekä mitä nyt koiran kanssa käyn pienempiä lenkkejä ja hyötyliikunta.

Salilla treenailen vähän fiiliksen mukaan. Kirjoitan kyllä treenivihkooni treenin ennen treenin aloittamista, mutta vaihtelen liikkeitä, jos haluan esimerkiksi kokeilla jotain uutta liikettö tai on fiilis, että tänään voisi tehdä esimerkiksi Smith-laitteessa tehdyn askelkyykyn sijaan askelkyykkykävelyä käsipainoilla, niin teen sen. Lisäksi vaihtelen supersarjojen, tiputussarjojen jne kanssa, jos siltä tuntuu. Eli teen salilla vain sitä, mikä on kivaa ja mistä tykkään sekä itseäni kuunnellen. Okei, olen alkanut vihaamaan esimerkiksi prässiä ja kyykkyjä, mutta kyllä mä niitä teen silti, koska ne ovat tärkeitä perusliikkeitä. Ja hauisten treenaamista inhoa, mutta treenaan ne silti. Mutta tajusitte varmaan pointin? :-D Treenaamisesta on tullut entistä mieluisampaa juurikin tuon fiilistreenaamisen vuoksi, joten nyt on alkanut kertymään normaalia useammin neljän salikerran sijaan viikkoon salitreenejä viisi.

Vaikka treenaamiseni on "rentoa", on mulle tullut joku ihmeen kriisi, että mitäs sitten kun olen saanut viimeiset itseä häiritsevät rasvat tiristettyä ja pitäisi päättää mihin suuntaan haluan treenaamistani viedä. Ennen syksyä mun tuskin pitää mitään päättää, koska kyllä oletettavasti vielä pari-kolme kuukautta mennään vähän tarkemmilla kaloreilla, mutta kuitenkin. Se nytten on selvää, että koulun alkaessa haluan käydä syömässä ihan normaalisti koulussa lounaan, mutta täytyisi saada jotenkin selkoa, että alanko syömään kevyillä plussilla ja kasvattamaan kunnolla lihaa kroppaan ja dieettaan sitten taas keväällä vai syönkö ylläpitokaloreilla ja "normaalisti" ja lihaa tulee mitä tulee. Vaikeita päätöksiä taas :-D Toisaalta houkuttelee alkaa syömään kuten "normaalit" ihmiset, mutta kait tämän on vähän luopumisen pelkoakin. Olen kohta vuoden punninnut 98% syömisistäni ja vaa'an kautta syöminen on jotenkin jo niin rutiininomaista, johon ei tarvitse edes kiinnittää mitenkään erityishuomiota vaan teen sen automaattisesti. Lisäksi tämä "projekti" on ollut mulle todella rakas, antoisa ja valaistava, olen löytänyt uusia puolia itsestäni, kasvanut ihmisenä sekä tullut onnellisemmaksi löytäneeni sen oman intohimon, joten ehkä sen päättymisen lähestyminen hieman jännittää. Kuitenkin aina pitää jostain luopua, osata päättää projekteja ja ei ihminen ikuisesti voi tälläin elää, vaikka se kuinka helppoa olisi. Onneksi kroppa kuitenkin on ikuinen projekti niin halutessaan ja aina löytyy viilaamista, kehittämistä ja haasteita, jos niin haluaa.

Ja sitten muihin kriiseihin. Mun maha. Olen laihtunut reilu 20 kiloa 1,5 vuoteen ja alavatsa on ollut mulla aina todellinen ongelma. Nyt vielä, kun reilu puolet tuosta painosta on tippunut viimeisen puolen vuoden sisään, ei vatsanahka pysy kunnolla mukana vaan siitä on tullut sellainen inhottava ja omaan silmään hieman roikkuva. Joka kerta kun katson itseäni peilistä näen vain tuon mahan, jota inhoan ja joka ei tunnu häipyvän sitten millään. Harmittaa kun tästä syystä ei meinaa nähdä mitään hyvää ja kehittymistä omassa kropassa, kun käyttää sitä energiaa pelkästään tuon yhden asian puimiseen ja harmittelemiseen. Vaatteilla tuota ongelmaa pystyy peittämään todella hyvin, mutta ikävä kyllä omaa kroppaa joutuu katsomaan alastikin ja asia pyörii päässä todella paljon. Tuon asian vuoksi itsetuntokin on välillä todella huono ja tuntuu, että kaikki huomaavat ongelma-alueeni. Pitäisi osata heivat nurkkaan nuo kriittisyys-lasit ja olla vain onnellinen ja iloita joka päivä siitä kaikesta, mitä olen kroppani eteen tehnyt. Miksi se silti on niin vaikeaa? :-)

Sellaisia höpötyksiä tällä kertaa. Tänään muuten alkoi Booztilla alennusmyynnit sekä Yves Rocherilla on myös alet menossa. Kannattaa kurkata!