Kouluasu, joka ei ikinä nähnyt koulunpenkkiä

Moikka. Alkoi muuten taas mallikkaasti tämä viikko. Menin aivan normaalisti kouluun aamulla ja koska junani oli melkein kymmenen minuutia myöhässä, olivat koulun käytävät luonnollisesti aivan tyhjinä. Kamalalla kiireellä kävelin kalenteriin merkkaamani luokan ovelle ja oven vieressä olevasta lukujärjestyksestä kurkatessa ei luokkaan ollut merkitty mitään oppituntia. Normaalistihan vain pölähdän luokkaan mitään tarkistamatta, mutta olen niin monesti mennyt väärään luokkaan, niin olen kantapään kautta oppinut tarkastamaan ensiksi luokkatilan lukkarista, että onhan tuntini varmasti siellä :-D Me käytetään ihan vain muutamia luokkatiloja, joten usein tulee automaattisesti vain mentyä sinne eniten käytettyyn.

Kävin sitten läpi muutkin luokat ja kaikkien luokkatilojen lukkareissa sama juttu. Tyhjää täynnä. Naputtelin whatsapp-viestin viestiketjuun, jossa on pari luokkakaveria, että missä luokassa tunti. Kävin vielä tarkastamassa alakerran telkkarista, jossa näkyy kaikkien oppilaitoksen kurssien tunnit, eikä sielläkään ollut mitään. Oma johtopäätös, ettei aikataulua ole päivitetty, eikä koulua ole tänään. Tosi nice. Nopea vilkaisu kelloon, ei ollut tullut vastaustakaan whatsappissa, joten päätin juosta kolmen minuutin päästä lähtevään seuraavaan junaan Hyvinkäälle. Kerkesin juuri ja juuri junaan, junan ovet sulkeutui ja whatsappissa tuli vastaus, että "220". Voihan vittu :-D No enhän mä enää siinä vaiheessa pääse ulos junasta. Eli sellainen koulupäivä. Eli siitä postauksen otsikkokin ;-) Ja hemmetti, sen kerran kun laitoin "oikeat" vaatteet päälle, enkä treenitrikoita ja jotain neuletta, koska laiskotus :-D

Noh, tollasta sattuu ja on ollut tänään ainakin hieman enemmän aikaa tehdä koulujuttuja, joita on valehtelematta enemmän kuin tarpeeksi. Tästä syystä olen ollutkin todella stressaantunut, nukkunut huonosti, hermostunut ja kaiken kaikkiaan pinna aika kireällä. Mua on alkanut myöskin jännittämään ihan kamalasti se Afrikkaan lähtö ja vaikka en malttaisi odottaa enkä tosiaankaan jättäisi menemättä, tekee tuo jännityskin tehtävänsä. Stressi ja väsymys myös näkyvät ikävästi kasvoissa. Alkanut pimeä kausikin on osasyy väsymykseen, mutta kyllä tämä tästä. Enää 69 päivää ja pääsen kahdeksi kuukaudeksi irti kaikesta normaalista arjesta ja samalla aurinkoterapiaan Potchiin :-) Tosin jos jotain posiviitista pitää tästä stressikaudesta sanoa, niin olen tajuttoman tehokas pienen paineen alla! Teen oikeasti niitä koulujuttuja, enkä lue blogeja tai facebookia minuutin välein ja ihan hyvin olen saanut laatimassani aikataulussa pysyttyä. Viime viikollakin käytin koulun ulkopuolella varmaan lähemmäs 15 tuntia koulujuttuihin ja tänään olen tässä aamupäivällä tehnyt kolmisen tuntia kouluhommia kotosalla. Nyt blogipaussi menossa, että saa vähän tuuletettua aivoja ja illemmalla vielä salille "rentoutumaan" etureisi-pakaratreenin parissa :-)

Pöksyt on ostettu joskus kesä-heinäkuun vaihteessa Mangon alesta ja vasta nyt pääsivät jalkaan ensimmäisen kerran. Jostain syystä nuo olivat unohtuneet kaapin pohjalle ja eilen vaatekaappeja läpi käydessä ja kirppiskamoja katsellessa osuivat nuo käteen. Sopivat kivasti tuon punaisen ruutupaidan kanssa :-) Haluisin jonkun oikeasti istuvan ruutupaidan, mutta mistään ei vaan meinaa löytyä. Tuo Vero Modan on about kuukauden vanha, mutta sekin on mallilta vähän sellainen a-linjainen ja koko tosiaan xs. No pitää käydä metsästämässä joku päivä tai kurkkia esimerkiksi Ebayta.