Blogikekkerit? Ei kiitos!

Blogeja seuraavilta ei varmasti ole jäänyt huomaamatta, että tänään vietetään erästä blogigaalaa Helsingissä ja siihen liittyvää päivätilaisuutta. Asukriisit ja jännitys tälläistä hienoa kekkeriä kohtaan on pintapuolisella vilkaisullakin tullut hyvin selväksi useista blogista ja joka tuutista. Plaaaah. Booooooring.Olenko ihan kyllästynyt kaikkiin blogikarkeloihin ja bloggaajajuttuihin? Ehkä.

Itse olin merkannut kummankin tilaisuuden kalenteriini ja ilmoittautunutkin, mutta en ole missään vaiheessa ollut siitä mitenkään erityisen innostunut. Enemmänkin inhotti ajatus koko karkeloista ja rehellisenä mielipiteenä voin sanoa, että noi juhlat on yleensä aika surkeita ja huonosti organisoitu. Kohta seitsemän vuotta blogien kehitystä ja blogia kirjoittaneena pakko tosin myöntää, että parempaan suuntaan on menty, mutta joka tapauksessa. Viime keväänä viihdyttiin avecini kanssa noin 1,5 tuntia kyseisen järjestäjän bileissä. Tietenkin omalla asenteella voi paljonkin vaikuttaa, mutta tyhjästä on juhlafiilistä vähän hankala repäistä ellei halua vetää päätä täyteen ilmaisella juomalla (kokemuksesta voin sanoa, ettei kannata :-D). Viime viikolla vielä jaksoin hieman käyttää energiaa asian miettimiseen ja jos menisin vain pyörähtämään päivätilaisuudessa. Tällä viikolla päätin jättää kokonaan menemättä. Ei vaan kiinnosta ja vietän mieluummin aikaa tänä viikonloppuna läheisteni kanssa sekä koulujuttujen parissa, joita on edelleenkin alkuviikoksi ihan kamalasti tehtävänä. Yksi stressitekijä vähemmän.

Olen viimeisen vuoden aikana huomannut saman vähentyneen kiinnostuksen kaikkia muitakin blogiin liittyviä tilaisuuksia kohtaan. Pressitilaisuudet ja julkaisubileet jätän väliin lähes sata prosenttisesti, koska en vain aina näe järkeä miksi siellä pitäisi pyörähtää. Kiinnostaako teitä lukijoita oikeasti kuvat showroomeilta ja näistä tilaisuuksista? Tosin ensi keskiviikkona teen sääntöön poikkeuksen, koska on aamulla muutenkin menoa Helsinkiin ja parit pressit hoituvat siinä samalla. Muuten käytän aikani pääsääntöisesti johonkin mieluisampaan.

Tämän pienen aivomyrskyn ja fiilispohjaisen postauksen ei ole tarkoitus mitenkään haistattaa pitkiä blogimaailmalle, blogeille ja näille tilaisuuksille. Enkä myöskään tarkoita sitä, etteikö saisi olla innostunut ja täpinöissään näistä tilaisuuksista ja gaaloista. Olen itsekin ollut aikaisemmin samanlainen, kun kaikki oli vielä uutta. Pointti on tuoda vähän ilmi omaa nykyistä suhtautumistani blogimaailmaan. Rakastan bloggaamista ja vaikka välillä tämä pänniikin, niin en toistaiseksi aio vielä lopettaa. Te lukijat olette mulle todella suuri voimavara, blogi on paikka johon saan kirjoittaa itselle tärkeistä asioista ja osakseen tapa rentoutua arjen keskellä. Haluan bloggaajana olla rento, tehdä omannäköistäni blogia ilman mitään painetta kehittyä, kehittää tai menestyä ja erottaa tämän selvästi työstä ja pitää hupina. En halua, että blogi aiheuttaa stressiä tai paineita. Kyllähän mua harmittaa, jos en kerkeä kirjoittamaan, mutta ei se maailmaa kaada. Kirjoitan, kun sille on aikansa ja kirjoitan, jos on asiaa. Musta on jotenkin todella surullistakin, kun paljon on ollut pinnalla paineet ja kilpailu blogien välillä. Mitä se on pois omasta blogista, jos toisella on laadukkaammat kuvat, kalliimmat laukut ja enemmän lukijoita? Ei kertakaikkiaan yhtään.

Kyllä mua välillä ihmetyttää, että miten omallakin blogilla on näinkin paljon lukijoita ja monet ovat seuraanneet elämääni koko tai lähes koko blogitaipaleeni ajan. Elämäni ei ole mitään hienostelua, välillä ollaan käyty siellä ihan pohjalla, mutta enimmäkseen tasaista, normaalia nuoren naisen arkea.