Huomenta Suomi! Turvallisesti takaisin kotimaan kamaralla ja tällä kertaa koko matka meni sujuvasti ilman sen kummempia hämminkejä. Tullitarkastukseen tosin jäin ja laukut pengottiin (onneksi en ottanut sitä frettieläintä mukaan ja jätin mustat mambatkin Potchen kotipihalle), mutta onpahan senkin kokemuksen rikkaampi ;-) Ensimmäinen yö vietetty kotona ja aamulla silmät avatessa oli pikkuisen hämmentynyt olo, että hetkinen missäs sitä ollaankaan :-D Olo on vielä suhteellisen ristiriitainen ja takaisin voisin lähteä vaikka saman tien. Hassua kun on niin hiljaista, aamupuuro maistui oudolta, hanat ovat väärin päin ja oma koti tuntuu vähän vieraalta.
Tiedän, että fiilikset alkavat tasaantua kunhan saa nyt nämä ensimmäiset pakolliset asiat hoidettua alta pitkän poissaolon vuoksi ja arki pääsee rullaamaan normaalisti. Eli summa summarun voisi sanoa, että positiivista on etten ole vielä vetänyt ranteita auki :-D Pahin tässä on kuitenkin ehkä se, että tuntuu loppujen lopuksi siltä kun en olisi edes ollut poissa. Ehkä maksimissaan viikon.
Alan nyt purkamaan blogiin koulusta ja reissua pikkuhiljaa, mutta yritän parhaani mukaan ujuttaa väleihin myös jotain "normaaliakin". Juttu Kapkaupungista, Potchefstroomista ja fiiliksistä koulutuksesta on tulossa ainakin. Kuitenkin, jos haluatte vielä jotain aihetta käsiteltävän vähän enemmän, esimerkiksi mun kropan "muutoksista" reissun aikana kyseltiin kommenttiboksisssa, niin laittakaa tulemaan ehdotuksia. Höpöttelen ummet ja lammet tuosta matkasta ihan mielelläni :-)
Ps. Ek mis jou Potch!