Dieetille lompsis!

Kuten otsikko vihjaileekin on tullut aika siistiä pikkuisen kroppaa ja aloittaa pienimuotoinen dieetti. Paino on vähän noussut syksystä, joka on vaikuttanut itsetuntooni ja luonnollisesti näkyy negatiivisesti kropassani. Ja kyllä, paino on tullut ehtana silavana, ei suinkaan lihaksena vaikka aina toitotetaan, ettei vaakaa saisi tuijottaa. Toivottavasti siellä olisi hieman lihaskasvuakin, mutta syömispuoli on ollut sen verran aaltoilevaa ja osittain päin honkia, joten uskallan epäillä. Pessimisti ei ainkaan pety ;-) Katsotaan sitten keväämmällä, että mitä tästä alkaa kuoriutumaan.

Tavoitteena olisi saada vihdoin tuota keskivartalon seutua mieluisammaksi, johon pitäisi saada aerobisen lisäämisellä sekä ruokavalion pienellä viilailulla muutosta. Joku varmasti jo kauhistelee, että miksi normaalipainoinen aloittaa laihduttamisen. Itsellä tähän on syynä puhtaasti se, että en ole sinut itseni kanssa tällä hetkellä. Suurimman osan ajasta olen todella tyytymätön vartalooni sekä ulkonäkööni, joka omassa tapauksessani vaikuttaa jokaiseen päivääni. Olen niitä ihmisiä, jotka peilailevat ja puristelevat makkaroitaan peilin edessä ja näkevät vartalossaan positiivisienkin puolien sijasta ainoastaan ne virheet. Niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että ne asiat muuttamalla ja parantamalla olisi varmasti onnellisempi. Ihan sama onko kiva hymy tai kauniit sääret, kehuvatko muut tajuttoman hyvää peppua, ainoa asia jonka näkee on se niin sanottu kauneusvirhe johon on tyytymätön omassa ulkonäössään. Iso maha, pulleat käsivarret, selluliittiä reisissä... You name it. Itsellä se on ja on aina ollut keskivartalo. Kiitos geenieni ja omenavartaloni. Tyytymättömyyttä ei yhtään helpota Instagram sekä blogit, joista pompahtelee vastaan päivittäin kuvia vartaloista joista itse haaveilen.

Suurin ongelma yleensä on omien korvien välissä, mutta omassa tapauksessani pieni niin sanottu kropan viilaus voisi auttaa tähän tyytymättömyyteen. Viime loppuvuosi oli todella stressaavaa ja uutta Hollannin takia, joka oli varmasti suurin syyllinen tähän pieneen pullahtamiseen. Nyt on aika tehdä muutosta, koska kevään tullen en haluaisi mielenrauhani vuoksi pukeutua ainoastaan mahdollisimman löysiin ja peittäviin vaatteisiin. Tai tuntea itseni hyväksi liikkuessani ihmisten ilmoilla. Jep, noin epävarma olen ollut viime aikoina omasta vartalostani ja ulkonäöstäni.

Suunnitelmani on maltillisesti laskea päivittäistä kalorimäärääni, vähentääpelkkä salitreeni useimmiten käymäni viiden kerran sijasta neljään ja lisätä viikkoon kaksi tai kolme tasasykkeistä aerobista tai kuntopiirityyppistä, sykettä nostattavaa treeniä. Eli summa summarum : neljä salitreeniä ja kaksi tai kolme aerobista treeniä viikossa. Kevät tulee täällä niin paljon aikaisemmin kuin Suomessa, joten aion heti säiden lämmettyä ja kuivettua toteuttaa aerobisia treenejä mahdollisimman paljon ulkona. Bongasin viime viikolla ihan  kodin vierestä lyhyehkön ja suht jyrkän pienen mäen, jonka käyttöönottoa en malta odottaa. Vaikuttaa juuri täydelliseltä mäkitreeneihin! Mietin viime viikolla. että pitää joku päivä kuvata siellä tänne blogiinkin jotain matskua, Nyt se on vielä aika mutainen ja en uskalla näin viileällä säällä tehdä kamalasti liikaa sykettä nostattavaa treeniä ulkona, ettei vilustu. 

Meiän lähistöllä on muutenkin aivan mahtavat lenkkimahikset ja tuon mainitsemani mäen lisäksi iso viheralue, joita haluan hyödyntää. Nyt on ollut niin sateista ja pimeää, ettei ennen töitä tai töiden jälkeen ole kamalasti tehnyt mieli ulkoilla. Hollannin käsitys katuvaloista on myös vähän eri luokkaa, kuin Suomessa. Aika sokkona saa tuolla välillä pyöräillä, koska pyörän valoni on aivan surkea. Ja ei, uutta ei voi hankkia :-D

Vielä en osaa sanoa kuinka paljon innostun tästä pikkuisesta projektista kirjoittamaan blogiin. Ainakin ruokapäiväkirjan voisin toteuttaa joku päivä ja kevättä kohden enemmän mentäessä  postata ulkotreenejä. Toiveita saa kuitenkin laittaa ja niitä onkin jo pikkuisen tullut liittyen hyvinvointiin, ravitsemukseen ja treenaamiseen. Istun alas joku päivä kunnolla ja suunnittelen postauksia ja teemoja niiden ympärille.

Pahoittelut osittain synkemmästä tekstistä, mutta haluan purkaa ja jakaa tuntemuksiani tänne blogiin. Helpottaa, kun saa kirjoitettua fiiliksiä ulos eikä mietiskele ainoastaan itsekseen. Jostain syystä koen myös todella vaikeaksi puhua ystävilleni ahdistuksestani koskien ulkonäköäni. Useimmiten epätyytymättömyyttä ilmaistessa tulee vastauksesti se tavanomainen "no ei sussa ole mitään vikaa" tai muuta vastaavaa. Ulkonäkö ei ole eikä pitäisi olla kaikki kaikessa, elämässä on miljoonia tärkeämpiä asioita ja täytyisi osata nauttia, mutta aina siihen ei pysty. Ikävä fakta on, että nykypäivänä ulkonäöllä on suuri merkitys niin yksityis- kuin työelämässäkin. Luojan kiitos, että olen saanut elää suurimman osan elämästäni ilman päivittäistä netissä roikkumista, sosiaalista mediaa ja niiden tuomia paineita. Menipäs taas ohi aiheen, mutta menkööt kun kerrankin tekstiä tulee :-)