Hola! Meksikon reissusta on selvitty ehjin nahoin kotiin ja pakko myöntää, että loma tuli niin tarpeeseen.Viikon päivät aurinkoa, ei mitään tiukkaa aikataulua ja hädin tuskin tietoa siitä, paljonko kello on tekee ihmeitä mielelle ja keholle. Olen ehdottomasti sellainen "beach bum" persoona ja nautin aurinkolomilla rauhallisuudesta, kirjojen lukemisesta ja rennosta oleskelusta. Kaupunkilomilla taas pyrin olemaan mahdollisimman tehokas ja näkemään sekä kokemaan mahdollisimman paljon aikaa haaskaamatta.
Arkeen paluu tapahtui maanantaina aika karulla tavalla, koska koko yön kestäneen lennon jälkeen kerkesin kotiin päästyä vain käymään suihkussa ja syömään, jonka jälkeen piti jo suunnata hakemaan lasta koulusta. Tein töitä normaalista poiketen eilenkin, joten suhteellisen Zombina on menty koko alkuviikko, koska en ollut nukkunut neljään yöhön kunnon yöunia ja aikaero painoi päälle. Keskimääräinen tuntimäärä unille on ollut noin neljän tai viiden tunnin paikkeilla. Onneksi viime yönä sain todella hyvät unet ja nukuin kertaakaan yöllä heräten kellonsoittoon saakka. Eli vihdoin ollaan voiton puolella, jes! Eiköhän tulevan yön unien jälkeen ala vireystaso olemaan jo ihan normaali.
Kiteytettynä tämä viikko on mennyt arkisissa merkeissä töitä tehden, päikkäreitä nukkuen (en nuku normaalisti ikinä päiväunia!) sekä salilla. Liitin salijäsenyyteeni heti maanantaina solariumin, jotta saan ylläpidettyä rusketustani. Kuukauden käyttöoikeus solariumiin maksoi naurettavat 6 euroa, jolla saa kerran päivässä käydä 12 minuuttia makoilemassa solarium lamppujen alla. Ensiksi olin hieman näreissäni tuosta ajasta, mutta salin solarium on todella hyvä ja tuo on itseasiassa juuri kiva aika pötkötellä treenin jälkeen. 20 minuutin makoilun aikana kerkeää aina kyllästymään haha! Toisaalta taas tuo on huono juttu, koska kynnys jäädä solariumiin salin jälkeen on todella pieni, eikä tuo ole mitään maailman terveellisintä puuhaa iholle. Pakko käydä ostamassa jokin solariumvoide ja peittää kasvot osalla käynneistä, nin ei tee niin pahaa vahinkoa iholle.
Ensi viikolla täytyykin taas suunnata kohti lentokenttää, kun lennän viikonlopuksi Suomeen veljentytön nimiäisiin. Todella pikainen reissu tulossa, koska paluulento kotiin lähtee jo sunnuntaina illalla, mutta en olisi mistään hinnasta halunnut jättää tuota juhlaa välistä. Ihana nähdä tuota pikkuista sekä samalla koko sukua. En malttaisi millään odottaa! Tänään laitoin tilaukseen todella kivan nimiäislahjan ja viikonloppuna suunnittelin meneväni katselemaan, jos kaupoista löytyisi jotain kivaa keväistä vaatetta. Vaatteita tytöllä on aivan varmasti jo tarpeeksi, mutta tyttövauvojen vaatteet ovat vain niin ihania!
Viikonlopun aikana tulee ensimmäistä juttua Meksikosta ja alkuviikko meni täydessä hiljaisuudessa juurikin tuon Zombeilun takia, etten ole jaksanut vielä käydä kuvia lävitse saatika käsitellä niitä blogia varten tämän postauksen kuvaa lukuun ottamatta. En ole suunnitellut mitään erityistä viikonlopuksi, koska haluan rentoutua kunnolla kiireisen viikon jälkeen, kirjoitella blogia ja ladata akkuja. Joo joo, tiedän. Olin juuri lomalla, mutta sitä tämä vanhuus tekee, että tarvitsee akkujen lataamista lomankin jälkeen! ;-) Vanhaksi olon teki myös se, että enää en voi kutsua itseäni opiskelijaksi. Maanantaina oli Suomeen tipahtanut postilaatikkoon Tradenomin tutkintotodistukseni Laurea-ammattikorkekoulusta. Vaikka opinnäytetyöni on julkaistu jo muutama viikko sitten Theseuksessa, kolkutti takaraivossa pieni jännitys, jos olisikin tullut jotain yllätyksiä puuttuvista kursseista tai muusta vastaavasta. Luojan kiitos kaikki oli hoidettuna ja toukokuussa ajattelin pitää pienet valmistumisjuhlat läheisimpien kanssa.
Nyt laitan Netflixin pyörimään, vedän villasukat jalkaan ja nautin ison kupin teetä. Palaamisiin!