Moikkamoi! Viime viikonlopun vietin Suomessa perjantaista sunnuntaihin veljentyttöni nimiäisten vuoksi. Vaikka vierailu oli todella pikainen, niin oli ihana jälleen nähdä perhettä. Viime näkemisestä oli reilu kaksi kuukautta. Eihän tuo oikeastaan ole edes pitkä aika ja monet samassa maassakaan asuvat eivät tapaa vanhempiaan noin usein, mutta itselle perhe on kaikki kaikessa. Aina kahden-kolmen kuukauden kohdalla huomaan itsessäni, että kaipaan perheen pariin. Puhelimessa puhuminen tai Skypettäminen ei ole todellakaan sama juttu kuin olla oikeasti läsnä toisen luona.
Perjantaina lähdin aamutuimaan kohti Suomea ja puolen päivän jälkeen olin jo Helsinki-Vantaalla. Pikainen reissu Jumboon lunastamaan ilmainen MACin huulipuna (Hollannissa ei ole Back to MAC-systeemiä, joten piti palauttaa tyhjät Suomessa) ja siitä Espooseen Leppävaaraan. Paras ystäväni Cristiina aloitti viime syksynä kosmetologin opinnot ja suorittaa tällä hetkellä työharjoittelua All Senses-nimisessä kauneushoitolassa.
Tehtiin minulle timanttimikrokuorinta ja vaikka olen ehkä hieman jäävi sanomaan niin pakko myöntää, että tuo nainen on niin hyvä käsistään! Timanttimikrokuorinnassa iho "imuroidaan" ja kaikki epäpuhtaudet saadaan kunnolla pois. Oma T-alueeni ja erityisesti leuka oli aivan täynnä ällöttävää pientä epäpuhtautta. Ei tarvinnut kuin puristaa kahdella sormella leukaa, niin sieltä tuli ulos sellaista pientä valkoista epäpuhtautta. Yök! Nuo kaikki lähtivät yhdellä käsittelyllä todella hyvin pois. Tuli todella sileä iho ja ero T-alueella on huikea. Maksoin hoidosta, joten ei ole mitään mainospuhetta! Cristiina tekee hoitoja vielä hetken tuolla, joten jos kiinnostaa niin suosittelen varailemaan aikaa. Hoidon ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähdin jälleen kohti lentokenttää äitiäni vastaan, joka palasi koiranäyttelystä Birminghamista. Siitä jatkettiin yhdessä Mäntsälään isäpuoleni hakemana.
Sain reilu vuosi sitten blogiyhteistyönä Honor6-puhelimen, johon olen ollut todella tyytyväinen. Toinen puhelimeni hajosi, joten päätin hankkia sen tilalle Honor 4C-puhelimen. Muutama päivä käyttöä takana ja tykkään todella paljon. Tässä on todella hyvät kamerat niin takana kuin edessäkin, jotka olivat yksi pääsyy tämän ostamiseen. Hinta oli 149€, joka on mielestäni kohtuullinen kakkospuhelimelle. Tuossa on DualSim, joten jos Suomipuhelimeni sattuisi vaikka hajoamaan, ei tarvitse heti hankkia uutta sen tilalle. Tällä hetkellä tykkään pitää kaksi eri puhelinta, joten tuon ominaisuuden toimivuudesta en osaa sanoa vielä mitään.
Lauantai meni sunnuntain juhlapaikkaa, eli äitini vanhempien taloa siivoten. Arvatkaa millainen shokki Suomen lumi oli mulle! Meksikon loman ja Hollannin ihanan alkukevään takia en jotenkin edes ollut tajunnut, että Suomessahan voi olla edelleen ihan talvista. Täällä kukkii jo ensimmäiset luonnonkukat ja pihallamme on pieniä nuppuja pensaissa. En malta odottaa, että ensimmäinen Hollannin kevääni saapuu oikein kunnolla.
Sunnuntai meni aivan liian nopeasti ja aamulla laittautumisten jälkeen lähdettiin kohti mummolaa. Vieraat saapuivat yhdeltä, jota ennen piti koristella kakkuja ja kattaa pöytä loppuun. Emme viettäneet ristiäisiä vaan nimiäisiä, joten kyseessä oli hieman rennompi tilaisuus. Vaikka itselle kirkkoon kuuluminen on tärkeää, niin tilaisuus oli oikein kaunis ja veljeni ja hänen avopuolisonsa näköinen. Pikkuneitikin oli todella hyvällä tuulella koko juhlan ajan.
Pikkuinen oli kasvanut ihan kamalasti viime näkemästä. Näin hänet viimeksi joulukuussa Tapaninpäivänä, eli noin 2,5 kuukautta sitten. Tämä on ensimmäinen vauva, jonka kasvua saan seurata "aikuisena" ja en ole edes tajunnut, kuinka nopeasti nuo pienet kasvavat. Neiti söi jo reippaasti soseita ja hiuksiakin oli jouduttu leikkaamaan ensimmäisen kerran. Tukan suhteen ei olla ainakaan tultu tätiin!
Vaikka koen lapsettomuuden olevan oma valintani tulevaisuudessa, niin edelleen tuon pikkuisen näkeminen tekee sen tietyn onnellisuuden tunteen sydämeen. Tiedätte varmasti tunteen, kun on todella onnellinen jotain katsellessa tai näkiessä. Maisema, ihminen tai paikka. Olen todella huono vauvojen kanssa, enkä oikein osaa käsitellä niitä. En tiedä miten niitä pidetään tai mitä tehdään jos toinen hermostuu, mutta haluan tulevaisuudessa oppia olemaan veljentyttöni kanssa. Emme ole hirveän läheisiä isoveljeni kanssa, mutta toivon että tytön ansiosta lähentyisimme vaikka asuisinkin täällä Hollannissa. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen heille, joilla on läheiset välit sisarustensa kanssa. Itse olen elänyt uusioperheessä ainoana tyttönä veljien keskellä, joten läheisen sisarussuhteen muodostaminen on ollut hankalampaa. Varsinkin kun ainoa 100% biologinen veljeni on juurikin isoveljeni ja olemme asuneet eri osoitteissa lähes 20 vuotta.
Paluulentoni lähti jo kuudelta Helsinki-Vantaalta, joten suuntasin isäni kyydillä juhlista suoraan lentokentälle. Lentokoneen laskeutuessa ja ikkunasta Amsterdamin ja Haarlemin valoja katsoessa totesin itsekseni, että ihana olla taas kotona. Suomi tulee olemaan aina kotimaani, mutta tällä hetkellä joka kerya Hollantiin matkalta palatessa koen tulleeni takaisin kotiin. Home is where your heart is. Toin tällä reissulla kaikki työtodistukseni tänne, jotka pitäisi lähiaikoina käyttää tulkilla käännettävänä. Työtäni Au pairina ei ole jäljellä enää kuin 3,5 kuukautta joka tulee menemään aivan hujauksessa. Pidän työstäni, mutta ajatus "oikean" työn ja kodin saamisesta kutkuttaa mieltä jo todella paljon.
Tuollaisissa merkeissä reilu 48 tunnin Suomen lomani kului. Todella kiireinen, mutta sitäkin antoisampi viikonloppu takana.