Tällä hetkellä moni asia tuntuu todella epäreilulta. Tiedättekö tunteen, kun yrität tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyt ja silti huono onni potkii, kun taas monet muut porskuttavat eteenpäin vailla huolen häivää. Nyt en puhu kokonaisvaltaisesta elämän epäonnekkuudesta tai epäreiluudesta, koska elämän suhteen olen todella onnekas ja välillä havahdunkin pohtimaan kuinka hyvät kortit olen saanut elämässä. Tämän postaus käsittelee terveyttä ja siihen kohdistuvaa epäonnekkuutta.
Olen reilun vuoden maininnut aika ajoin vatsavaivoistani ja hetki sitten kerroin niiden vain pahentuneen. Päätin ryhtyä tutkimaan oireita täällä Hollannissa, koska sairasvakuutuskäytännöt ovat erilaiset ja verrattuna mahdollisiin hoitokuluihin Suomen yksityislääkäreillä, säästän ajan lisäksi mahdollisesti paljon rahaa. Kävin kaksi viikkoa sitten perjantaina ensimmäisen kerran lääkärillä, jolta sain lähetteen laboratorioon. Lähetteessä oli laktoosi-intoleranssitesti ja verikokeilla tutkittiin maksa-arvot sekä jälleen kilpirauhasesta parit arvot. Tulokset olivat todella hämmentävät, koska laktoosi-intoleranssitesti ei ollut negatiivinen, muttei täysin positiivinenkaan ja maksa-arvo (P-ALAT) oli koholla. Kilpirauhasarvot sen sijaan olivat normaalit. En nähnyt itse kuinka "normaalit" ne olivat, mutta esimerkiksi viime vuonna jotkin arvoni ovat olleet juuri ja juuri normaalin rajoissa. Vuosi sitten lähdin tutkimaan kilpirauhasarvojani olemattoman hikoilun, jatkuvan kylmyyden ja väsymyksen vuoksi (postaus täällä). Toinen postaus videon muodossa löytyy täältä, jossa puin hieman enemmän hormonitoimintaa. Hormonitoiminnasta sen verran, että kuukautisia ei tule edelleenkään. Nyt ne ovat olleet poissa 1,5 vuotta. Sovimme viime elokuussa naistentautien poliklinikkakäynnillä, että varaan uuden ajan tämän vuoden loppukesälle, jos tilanne ei korjaannu.
Kävin keskiviikkona lääkärissä kontrollikäynnillä, jossa kävimme läpi laboratoriotulokset ja samalla sain lähetteen sisätautien poliklinikalle Utrechtin sairaalaan. Aika on vajaan kuukauden päästä, 9. kesäkuuta, joten hetken joudun taas odottelemaan. Saa nähdä mikä on tuomio ja millaisiin jatkotutkimuksiin minut lähetetään. Lääkäri puhui mahdollisesta tähystyksestä sekä maksasta otettavasta koepalasta, mutta varmaksi ei tietenkään vielä tiedä.
Alan olemaan niin väsynyt tähän, koska ikinä ei tiedä mikä ruoka-aine aiheuttaa jonkin reaktion. Välillä ei tarvitse edes syödä yhtään mitään, kun tulee kamala kipukohtaus. Tuon olen tosin yhdistänyt siihen, jos ruokailuväli on venynyt liian pitkäksi. Eli toisin sanoen minun pitäisi syödä tosi säännöllisesti ja ainoastaan niin sanottuja turvaruokia. Haluaisin päästä kaikista ruokavalioista ja syömisen aiheuttamasta stressistä sekä liiasta tarkkailusta eroon, mutta tämä tilanne ei helpota sitä ollenkaan. Mitä enemmän annan siimaa rennolle ruokailulle, sitä enemmän kärsin vatsavaivoista. Mitä enemmän on vatsavaivoja, sitä enemmän stressaan. Mitä enemmän stressaan, sitä herkempi on vatsa ja vatsantoiminta heikentyy. Voitte varmasti kuvitella, että revin hiuksia päästä tämän kierteen vuoksi. Hiukset ovat lähteneet päästä viimeisen vuoden aikana muutenkin, joten ei hyvä. Ei todellakaan.
Ennen, enimmillään noin 20 kiloa painavampana, minulla ei ollut mitään ongelmia ruokien suhteen. Saatoin syödä mitä tahansa, eikä tuntunut missään. Alaikäisenä ja kotona asuessa söin todella paljon jogurttia, juustoa ja muita maitotuotteita, eivätkä ne aiheuttaneet mitään reaktioita. Melkeinpä elin pelkällä hiilihydraatilla ja rasvalla eivätkä ruokailutottumuksemme perheessämme olleet kovin terveelliset (anteeksi äiti!). Sen jälkeen, kun aloitin dieetin, ruokavalion ja syömisten tarkkailun, tiukan salitreenin ja päälle aerobisen liikunnan vuosien 2013-2014 vaihteessa, tämä helvetti alkoi. Aluksihan en edes huomannut sitä, koska reilu puoli vuotta meni tiukasti dieettiä noudattaen. Vähitellen huomasin yliherkistyneeni monille ruoka-aineille ja alkoi tuntumaan, ettei enää oikein mikään sovi omalle kropalle. Päivittäin läsnä oleva väsymys alkoi painamaan ja nyt voin vihdoin myöntää, ettei syynä ollut kalorivajeen aiheuttama uupumus. Lokakuun 2014 lopussa siirtyessäni ehkäisypillereistä hormonittomaan kuparikierrukkaan jäivät kuukautiseni pois ja maaliskuussa 2015 Etelä-Afrikasta takaisin Suomeen palattuani minun oli pakko alkaa ottamaan selvää mikä on vialla. Nyt, reilu vuosi ensimmäisistä tutkimuksista, olen edelleen aivan hakoteillä mikä on vialla. Väsyttää, hormonitoimintani ei toimi, vatsavaivoja, palelua, hiuksia lähtee normaalia enemmän… Lista on todella pitkä. Veikö liika terveellisyyden tavoittelu lopulta terveyteni?
Viime aikoina olen ollut jopa hieman vihainen tästä kaikesta. Elin terveellisesti, itseasiassa huipputerveellisesti, en ole polttanut yhtäkään tupakkaa kesän 2013 jälkeen, join vuonna 2014 ja 2015 alkoholia rehellisesti alle kahden käden sormin laskettuna ja pidän huolen hyvistä yöunista. Miksi silti tapahtuu näin ja saatan kärsiä liian terveellisen elämäntavan takia mahdollisesti koko loppuelämäni. Miksi huolettomasti ja jopa todella epäterveellisesti elävät ovat terveitä? Tiedän, että nyt on turha jossitella ja tapahtunut on tapahtunutta, mutta harmittaa silti. Jos olisin osannut edes aavistaa liian tiukan dieetin ja terveellisen elämän aiheuttavan tämän, olisin mielelläni sen 20 kiloa painavampi ja lievästi ylipainoinen, mutta terve. Hassua muuten, että olin paljon itsevarmempi kroppani suhteen painaessani enemmän.
Hyi kuinka negatiivinen postaus, mutta toivottavasti tämä herättää ajatuksia todella tiukkaa elämäntyyliä noudattavissa henkilöissä. Liika terveellisyys ei ole terveellistä. Liika rajoittaminen ja syömisistä stressaaminen voi johtaa todella pahoihin terveydellisiin ongelmiin. Kilpaurheilu on asia erikseen, mutta esimerkiksi kaltaiseni tavalliset liikkujat tai laihduttajat eivät tarvitse fitnessdieettiä tai – elämäntyyliä. Toki paino putoaa nopeasti rankalla liikunnalla ja äärimmäisen terveellisellä ja tiukalla ruokavaliolla, mutta onko se välttämättä terveyden menettämisen arvoista? Muutaman viikon mittaisina rykäisyinä sellainen vielä menee, mutta omassa tapauksessani reilu puoli vuotta riitti tekemään tällaista tuhoa kropalleni. Rakastan treenaamista, alle viikon salitauko saa minut kaipaamaa salille ja pidän freesin ruuan tuomasta olosta. Voin kuitenkin jättää salitreenin välistä tai mennä salin sijasta lenkille, voin nauttia lasin tai pari viiniä keskellä arkiviikkoa, jos siltä tuntuu, voin syödä roskaruokaa jos haluan, vaikka ne aiheuttavatkin vatsavaivoja. Voin myös elää joinakin päivinä todella terveellisesti, jos haluan. Avain on tasapaino terveellisyyden ja sallivuuden välillä. Oli sitten kyse laihdutuksesta, elämäntapamuutoksesta tai ihan vain normaalista elämästä.
Nyt jätän tämän negatiivisuuden taka-alalle ja luotan siihen, että kaikki selviää. Saavuin itsesiassa tänä aamuna pariksi yöksi Pariisiin, joten ajatukset saa ainakin muualle. Tarkoitus on nauttia kaupungista, käydä nähtävyyksillä ja ihan vain rentoutua. Muokkaan tänään illalla loput Belgian kuvat, joten toinen osa Antwerpenin reissusta tulee viimeistään maanantaina ja ensi viikolla postailen Pariisin kuulumiset. Au revoir!