Suomessa ollaan. Tai itse asiassa on oltu jo viikon verran. Viime viikon sunnuntaina palasin muutama päivä sovittua aikaisemmin Suomeen. Henkilökohtaisista syistä ja niitä sen enempää täällä puitsematta koin parhaaksi lähteä hieman aikaisemmin. Eli kotona taas. Tai kotona ja kotona, koska käytännössä olen vielä pari viikkoa koditon ja majailen vanhemmillani Mäntsälässä, mutta Suomessa joka tapauksessa.
Keväällä pohdin paljon Hollantiin jäämistä, mutta ajan myötä koin parhaaksi tulla ainakin hetkeksi Suomeen. Kosteusongelmien vuoksi olin koko kevään todella kipeä ja päälle vielä ongelmat vatsan kanssa, joten kropan hyvinvoinnin edistämiseksi oli pakko päästä Suomeen toipumaan. Henkisestä turhautumisesta puhumattakaan, kun lähes jatkuvasti oli kipeä olo tai flunssa iski. Pienoinen shokki iskikin kotiin palatessa, kun paino oli tippunut toukokuiselta Suomessa käynnistä yli kolme kiloa. Stressi ja liikkumattomuus teki näköjään tehtävänsä.
Nyt olenkin syönyt kaksin käsin koko viikon, jotta saisin nostettua painoa pikkuhiljaa ylemmäs. Tietenkin tuohon painon putoamiseen on vaikuttanut treenaamattomuus ja lihaspaineiden palatessa painoa tulee se kilo, jopa parikin nopeasti lisää. Tällä viikolla olen käynyt ahkerasti salilla (tuntuu niin hyvältä pitkän on-offin jälkeen!) ja kohta olen lähdössä ratsastamaan. Kävin jo aikaisemminkin tällä viikolla kokeilemassa nopeasti yhtä hevosta, mutta tänään on edessä kunnon ratsastelut. Alan käymään ratsuttamassa nuorehkoa Suomenpienhevosruunaa kerran-pari viikossa ja ex-heppatyttönä olen tästä aivan innoissani. Vielä homma tulee olemaan monet viikon hakemista istunnan ja apujen kanssa, mutta eiköhän asiat palaa nopeasti mieleen. Oma innostus on myös aivan huipussaa, joten halu oppia on kova.
Tällä viikolla olen yrittänyt laskea stressitasoja, ottanut aivan rennosti ja yrittänyt sopeutua Suomeen. Ei tätä Suomeen muuttoa vieläkään täysin tiedosta ja koko ajan on sellainen "lomamoodi" päällä ja tunne, että jonkun ajan päästä palataan takaisin Hollantiin. Parhaiten tämän kotiinpaluun tiedostaa oletettavasti siinä vaiheessa, kun saan oman asunnon avaimet takaisin käteen. Onneksi päivä päivältä asiat alkavat järjestyä ja sain tällä viikolla jo osa-aikatyönkin, joten pian pääsen osittain takaisin arkirytmiin ja työn makuun. Nyt relailen vielä tulevan viikon hyvällä omatunnolla. Tämä oli syy hiljaiseen blogiviikkoon. Tarvitsin aikaa selvittää ajatuksia ja tilanteeseen sopeutumiseen, mutta nyt yritän palailla taas rytmiin tämän bloggaamisen suhteen.
Tämän postauksen kuvat ovat viime viikon torstailta Utrechtista. Ihana ja kaunis Hollanti, kiitos kuluneesta 10,5 kuukaudesta.