Tänään 4.6. mittariin tuli täyteen 23-vuotta ja postauksen valokuva on otettu noin 20 vuotta sitten. Hitusen on tullut muututtua tässä aikojen saatossa :-) itse en sinänsä stressaa vanhenemista ja oikeastaan odotan sitä, että täytän tästä vielä vuoden tai pari enemmän. Kuitenkin se 25 ikävuoden ylittäminen mua vähän jo jännittää. Olen niitä ihmisiä, jotka suunnittelevat elämäänsä eri ikävuosille; naimisissa haluaisin olla alle 30-vuotiaana, lapset (jos niitä edes hankin) ei tule ennen kolmeakymmentä ja haluan kokea saavuttaneeni elämässä jotain vielä tällä vuosikymmenellä. Olkoot se sitten unelmaduuni tai täydellinen perhe.
Vaikka mulla tavallaan on pieni stressi koko ajan elämästä ja tunnen hieman epäonnistumisen tunteita toisinaan nykyisestä elämästäni. Olen hukassa opiskelujeni kanssa, sinänsä haluaisin muuttaa jälleen ulkomaille edes hetkeksi enkä ole ollut parisuhteessa moneen vuoteen, vaan elänyt tuulispäänä yksin. Olen kiitollinen siitä kaikesta mitä olen elämäni varrella saanut kokea, mutta tällä hetkellä tuntuu että jotain puuttuu. Mulla on ihana työpaikka, ensi viikolla mulla alkaa uudet haasteet toisessa työssä, olen jo yli viisi vuotta saanut jakaa elämäni ilot ja surut teidän lukijoideni kanssa, koko perheeni on pysynyt viimeiseen kuukauteen asti terveenä ja vasta nyt olen joutunut kokemaan sen tunteen, kun tajuaa ettei kukaan ole täällä maailmassa ikuisesti. Perheeni on tukenut mua mun omissa ylä- ja alamäissä ja olen selvinnyt elämässäni todella paskamaisista asioista. Uskalsin myöskin muuttaa yksin Tukholmaan ja aloittaa hetkellisesti täysin uuden elämän Ruotsissa. Lisäksi olen kahlannut läpi peruskoulun sekä lukion. Onhan tuossa jo jotain saavutuksia ja ilon aiheita.
Joka tapauksessa kait sitä vain tajuaa olevansa sellaisessa iässä, että pitäisi pikkuhiljaa oikeasti keksiä mitä tällä elämällä oikein tekisi. Mutta ehkä se selviää tässä aikanaan. Ainakin mulla on jonkin näköisiä suunnitelmia jo tehtynä seuraavalle vuodelle liittyen aikaisemmin puhumaani opiskelustressiin. Päätin, että pyrin näillä näkymin vielä tulevan syyslukukauden käydä mahdollisimman paljon koulua, haen tuossa syksyn mittaan eri trainee programmeihin muun muassa Tanskaan, kevään teen oletettavasti töitä ja vietän vähintään puolikasta välivuotta ja niihin aikoihin saisin myös tietää miltä elämäni tulee näyttämään syksyllä 2014. Tajusin teidän kommenttien ja erään työn puolesta tutustumani henkilön ansiosta, ettei ole järkeä tehdä mitään sellaista, josta ei nauti ja keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa. Nyt pitäisi vaan osata höllätä tämä kesä, nauttia ja olla stressaamatta. Viimeinen tulee olemaan vaikeinta, mutta lupaan ainakin yrittää! :-)
![]()
Vaikka mulla tavallaan on pieni stressi koko ajan elämästä ja tunnen hieman epäonnistumisen tunteita toisinaan nykyisestä elämästäni. Olen hukassa opiskelujeni kanssa, sinänsä haluaisin muuttaa jälleen ulkomaille edes hetkeksi enkä ole ollut parisuhteessa moneen vuoteen, vaan elänyt tuulispäänä yksin. Olen kiitollinen siitä kaikesta mitä olen elämäni varrella saanut kokea, mutta tällä hetkellä tuntuu että jotain puuttuu. Mulla on ihana työpaikka, ensi viikolla mulla alkaa uudet haasteet toisessa työssä, olen jo yli viisi vuotta saanut jakaa elämäni ilot ja surut teidän lukijoideni kanssa, koko perheeni on pysynyt viimeiseen kuukauteen asti terveenä ja vasta nyt olen joutunut kokemaan sen tunteen, kun tajuaa ettei kukaan ole täällä maailmassa ikuisesti. Perheeni on tukenut mua mun omissa ylä- ja alamäissä ja olen selvinnyt elämässäni todella paskamaisista asioista. Uskalsin myöskin muuttaa yksin Tukholmaan ja aloittaa hetkellisesti täysin uuden elämän Ruotsissa. Lisäksi olen kahlannut läpi peruskoulun sekä lukion. Onhan tuossa jo jotain saavutuksia ja ilon aiheita.
Joka tapauksessa kait sitä vain tajuaa olevansa sellaisessa iässä, että pitäisi pikkuhiljaa oikeasti keksiä mitä tällä elämällä oikein tekisi. Mutta ehkä se selviää tässä aikanaan. Ainakin mulla on jonkin näköisiä suunnitelmia jo tehtynä seuraavalle vuodelle liittyen aikaisemmin puhumaani opiskelustressiin. Päätin, että pyrin näillä näkymin vielä tulevan syyslukukauden käydä mahdollisimman paljon koulua, haen tuossa syksyn mittaan eri trainee programmeihin muun muassa Tanskaan, kevään teen oletettavasti töitä ja vietän vähintään puolikasta välivuotta ja niihin aikoihin saisin myös tietää miltä elämäni tulee näyttämään syksyllä 2014. Tajusin teidän kommenttien ja erään työn puolesta tutustumani henkilön ansiosta, ettei ole järkeä tehdä mitään sellaista, josta ei nauti ja keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa. Nyt pitäisi vaan osata höllätä tämä kesä, nauttia ja olla stressaamatta. Viimeinen tulee olemaan vaikeinta, mutta lupaan ainakin yrittää! :-)
