Mulle on tullut viime päivinä fiilis, että haluaisin kokonaan lopettaa treenaamisesta kirjoittamisen blogiin. Jotenkin arvasin, että postaus koskien InBody-tuloksia ja sitä, että laitan treenaamisen kaiken muun edelle saa monet kyseenalaistamaan projektini terveellisyyden, tämän olevan mulle vain uusi keino kontrolloida syömisiä leimaantumatta syömishäiriöiseksi ja olen tällä hetkellä itsekäs, tuhoan ystävyys- ja perhesuhteeni ja mitä mulle jää tästä loppupeleissä hyvää kroppaa lukuunottamatta käteen.
Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että en ole vuosiin ollut yhtä onnellinen, kuin mitä olen ollut tämän 2,5kk aikana kun päätin lähteä tähän projektiin Markon kanssa. Olen vuosia hakenut itseäni, sisältöä elämään, josta saan nautintoa ja paikkaani tässä maailmassa. Nyt olen vihdoin saanut rauhan sisälleni ja olen tyytyväinen treenin, työn, ruuan ja läheisten näkemisen ympärille rutinoituneeseen arkeeni. Näen viikottain ainakin yhtenä päivänä perhettäni ja ystäviäni, enkä vain ole kotona sheikkereiden ja lisäravinteiden ympäröimänä, jos en ole treenaamassa tai töissä. Mulla ei myöskään ole Hyvinkäällä pahemmin enää kavereita (ei johdu treenaamisesta), joten sekin jo pelkästään vaikeuttaa löytämään aikaa sosiaaliselle elämälle, kun esimerkiksi Cristiinakin tekee paljon yövuoroja ja on lähes kaikki viikonloput töissä. Itsellä taas on täysin päinvastainen viikkorytmi tällä hetkellä, joten aikaa on vaikea löytää. Kuitenkin jutellaan hänenkin kanssa vähintään joka toinen päivä Facebookissa ja Whatsappissa. Näen myöskin salilla paljon tyttöjä, joihin olen salin kautta tutustunut ja siellä tulee vaihdettua (treeni)kuulumisia ja fiilisteltyä miten treeni on kulkenut, miten on mennyt jne. Sanoin tämän kaiken olevan aika yksinäistä puuhaa, mutta siihen pitkälti vaikuttaa juurikin tuo, että arki-illat menee usein salilla ja päiviä, kun kerkeän jotain kunnolla tekemään ovat lauantai ja sunnuntaista aamupäivä. Mutta kuinka moni loppujen lopuksi jaksaa joka arki-ilta nähdä ystäviä tai tehdä jotain? Aika monet menevät mieluumin kotiin tai harrastuksiin työpäivän jälkeen.
Miksi myöskään ottaisin tämän projektin löysin rantein ja himmaillen, kun voin samalla rahalla päästä paljon parempiin tuloksiin? Mielestäni pitää takoa rautaa, kun löytyy sitä intohimoa ja motivaatiota siihen duuniin. Markon valitessani PT:kseni myöskin tiesin hänen olevan vaativa ja haluavan nähdä niitä tuloksia. Jos en olisi halunnut tätä, olisin valinnut jonkun toisen. Rakastan treenaamista, tätä kokonaisvaltaista hyvää fiilistä, lihaskipua, itseni voittamista, kehityksen näkemistä, kropan muuttumista, sarjapainojen nousua, ruokapurkkien raahaamista joka paikkaan, ruokien punnitsemista ja tietoa siitä, että ravitsen itseni monipuolisesti mahdollisimman puhtaalla ruoalla ja pidän tärkeimmästäni, eli omasta kehostani hyvää huolta. Tietenkin tulen jossain vaiheessa vähän hellittämään, mutta nyt ainakin kesään asti haluan treenata kovaa ja vetää siellä ääripäässä. Mulle tämä elämäntyyli sopii, enkä ole kertaakaan tuntenut tätä ylivoimaiseksi itselle, päinvastoin. Saan tästä ihan kamalasti energiaa jokaiseen päivääni ja olen alkanut nauttimaan jokaisesta päivästä, jonka saan viettää tämän projektin parissa. En tosiaankaan ole joutunut luopumaan "kaikesta kivasta", vaan käyn edelleen leffassa, näen ystäviäni ja perhettäni, voin käydä ulkona juhlimassa selvin päin, jos haluan, kunhan treenit on hoidettu, voin lähdetä festareille, reissuun, mökille whatever, kunhan mulla vain on omat eväät mukana ja saan viikon treenit kasaan siitä huolimatta. Tuollaiset asiat vaan vaatii vähän enemmän sumplimista ja en ihan aina siltä istumalta voi lähteä jonnekin, vaan pitää keretä preppaamaan ruuat ja suunnittelemaan treenipäivät. Ja itseasiassa tuo täysi alkottomuuskin on mun ihan oma päätös. Se ei vain tuo mulle sellaista nautintoa, kun sen ehkä pitäisi, joten miksi saastuttaisin kroppaani sellaisella :-) Lasi viiniä ruuan kanssa tai kuoharia juhlissa tietenkin on eri asia, mutta humalanhakuinen juominen on ainakin kesään asti itsellä pannassa.
Oma tavoitteeni kropan suhteen on edelleen lihaksikas, naisellinen ja sopusuhtainen, eli tiimalasin muotoinen kroppa, jossa on sopivasti näkyvää lihasta ja muotoja. Eli tehtävää on vielä paljon ja mulla on ihan helvetisti tahtoa saavuttaa se unelmakroppani.
![]()
![]()
Lauantaina oli tosiaan se tankkaus ja olihan se toisaalta ihanaa syödä herkkuja, olla punnitsematta ja käydä ulkona syömässä. Mutta ensi kerralla pitää osata ladata kroppaan enemmän sitä hyvää hiilaria, eikä elää 12tuntia herkuilla. Illalla mulla oli fyysisesti niin paska fiilis siitä kaikesta moskasta, mitä olin ruokaani ahtanut, että oli pakko mennä kymmeneltä nukkumaan huono olo pois. Aloitinkin sunnuntai-aamun 30minuutin aamulenkillä tyhjällä mahalla ja söin normaalin ruokavalioni aamiaisen. Lounaaksi söin karjalanpaistia ja perunamuusia, jotta saisin vielä vähän tankattua sitä hiilaria. Ei edes tehnyt mieli hakea yhtä pientä suklaapatukkaa tai jätskituuttia jälkiruuaksi, vaikka perjantaina olin sellaista suunnitellut. En halunnut ahtaa sisääni enää mitään sellaista.
Tankkauksen ansiosta tajusin nauttivani paljon enemmän puhtaasta ruuasta sekä siitä, että tiedän ravitsevani kroppaani ruualla, joka on hyvää ravintosisällöllisesti ja keholleni. Lauantaina söin pari leipää, viilin, lasin kaakaota, bebeleivoksen, 4 tai 5 pientä kotitekoista korvapuustia, kaksi keskikokosta palaa pannaria kermavaahdolla ja itse tehdyllä hillolla, Chico'sin hamppariaterian, 1,5 purkkia ben&jerry's jäätelöä, karkkia about 150g, vähän viinirypäleitä sekä yhden suklaakeksin. Hyi helvetti, muuta ei vain voi sanoa. Ensi kerralla aion ehdottomasti jo pelkästään sen fyysisen pahan olon vuoksi syödä paljon fiksummin. Huomasi, että kyseessä oli ensimmäinen tankkaus ja mun teki ihan kaikkea mieli ja en oikein edes osannut nauttia siitä ruuasta. Kunhan söin. Onneksi virheistä oppii ja ensi kerralla olen suunnitelmallisempi. Tosin paino oli sunnuntai-aamuna 200g vähemmän kuin tankkausaamuna. Markon kanssa tänään ennen treeniä jutellessa hän sanoin, että paino voi nousta viiveellä ja pitääkin nyt muutama päivä punnita itseni joka aamu ja tarkkailla painon kehitystä. Toivotaan, että mitään radikaalia muutosta ei tapahdu ja kroppa olisi tuosta ei niin laadukkaasta-tankkauksesta huolimatta saanut täytettyä hiilarivarastot ja samalla boostaisi painonlaskua.
Nyt nukkumaan ja aamulla herätys viiden pintaan ja salille ennen töitä. Hyvää yötä!
